Tässä taas vuosittainen kirjoitus Kuloveden kylät ry:n
Kuloheinä lehdestä.
Asennetta ja niitä harmaan sävyjä…
Tulipa kerran mieleen pihamaalla tonkiessani, että on se kummallinen tämä ihminen.
Lapsena sitä piti kesää parhaana vuoden aikana, kun sai olla yötä myöden ulkona, uida järvessä unohtaen ruoka-ajan ja koulusta oli lomaa.
Nykyään sitä ajattelee, että kevät on ihmisen parasta aikaa. Se on uuden alku ja puhdistumisen aikaa. Ainakin luonnossa näin käy. Itse toivoisin näin tapahtuvan minulle myös. Keväällä on intoa aloittaa uusi projekti, ideoita pursuaa, energiaa ja virtaa on kuin pienessä kylässä. Toisaalta syksyllä on ihanaa hääriä ulkona keräten kesän kasvattamaa satoa, värien ilotulitusta ruskaisessa metsässä ihaillessa. Talvella pakkasen narina kenkien alla tuo muistoja lapsuudesta. Makkaranpaistoa nuotiolla lasten kanssa hiihtoretken jälkeen ei voita mikään.
Olen kyllä huomannut senkin, että suosikki vuodenaikani on siis aina se vuodenaika milloin kysytään. Jokaisessa vuodenajassa on jotain hyvää ja ainutlaatuista. Negatiivisia puolia on turha lähtee murehtimaan, ei niitä voi muuttaa.
Elämä on parasta juuri tässä ja nyt. Välillä on syytä pysähtyä ja huomata, että minähän olen se joka tekee elämästäni onnellisen kääntämällä oman ajatusmaailmani uusiksi. “Jos näkee vain mustaa ja valkoista, ei nää noita harmaan sävyjä” lauletaan eräässä laulussa ja niinhän se on! Ei mikään ole niin musta valkoista, etteikö onnen rippeitä löydy… edes siitä juurikin olevasta vuodenajasta.
Nyt kaikki ylös, ulos ja etsimään niitä harmaan sävyjä.
Onnea etsimässä
Rouva Puutarha
